Vapauteen

Haaksirikkouduin eräälle planeetalla. Siitä on jo aikaa ties kuinka. Vaan se on syynä kommunikointini loistamiseen poissaolollaan. Aika on ollut erikoista. Ei siinä, sen pienet nyanssit ovat onneksi pitäneet mieleni virkeänä, vaikkakin alukseni onkin ollut vaurioituneena. Ehkä jossain energianlähteenä toimivassa järjestelmässä on ollut alunperin jo jokin häiriötila, joka on jäänyt huomaamatta, ja näin kaikki on lopulta ajautunut kohti tuota haaksirikkoa. 

Planeetalla on ollut kaikki suhteellisen hyvin. Joku haluaisi heti nimetä planeetan vaikkapa Betelgeuzeksi tai joksikin muuksi raflaavaksikin mestaksi, vaan en tiedä. Jotenkin planeettani nimeäminen tuntuu hieman vastahakoiselta.

Olisi ihanaa pystyä sanomaan, että paikallinen fauna on ollut kaikin puolin ilahduttavaa ja sen sellaista, mutta tosiasiassa olen syystä tai toisesta löytänyt itsestäni myös vahvan vastustuksen tuota faunaa kohtaan. Olen siis elänyt alukseni replikaattorin varassa ja ollut mahdollisimman paljon vain alukseni virtuaalitiloissa alukseni tehdessä korjauksiaan. Tosin en koskaan olettanut, että tässä menisi näin kauan. 

Toki olen joutunut olemaan myös ilman alukseni tarjoamaa suojaa sen korjausprosessien sitoessa aika ajoin kaikki resurssit. Tuolloin olen vähän puoliväkisin joutunut tekemisiin myös paikallisen elämän kanssa. Vastahakoisuuteni onkin ehkä tässä merkityksellisin kohta. Nimittäin jatkuva vahva vastahakoisuus on mielenkiintoinen prosessi, varsinkin kun tarkastellaan kokijan mahdollista hyvinvointia. Henkisellä hyvinvoinnilla kun olisi mahdollisuus kaiketi kohentua tuollaisen vastahakoisuuden lievetessä. Vai näenkö vain pienen palasen kokonaisuuksien ja mahdollisuuksien kirjosta? Voi hyvinkin olla.

Aiemmin olin antamassa tähtimoottoreiden korjaantua. Selvästikään en ollut tarpeeksi kärsivällinen. Luultavasti tuolloin moinen haaksirikko olisi ollut mahdollista ennaltaehkäistä. Nyt asiaan ei voitu vaikuttaa. Järjestelmät pettivät yksi toisensa jälkeen ja vain elintärkeimmät elämää ylläpitävät prosessit jäivät toimintaan. Kaikki aliprosessit joko nollautuivat tai jopa katosivat järjestelmästä. Tuon korjautumiseen nähtävästi kuluu aikaa, vaikka alustani pidetäänkin kehityksen huipputuotteena tämänhetkisessä neurobiologiassa.

Vaan ilmoitin siis, että olen vielä olemassa. Kerron teille lähiaikoina muutamia kokemuksiani matkallani. Nyt täytyy mennä katsomaan tämän planeetan päällisellä liikkumiseen tarkoitetun alukseni kuntoa. Huomenna on edessä pitkä siirtymä, käyn vahvistamassa neurolinkkejä kaukaisilla vuorilla, näin rakentamaani virtuaalisen verkon ylläpitoon riittää jälleen resursseja sen kuormittuessa.

Kiitos tälle universumille sen olemassaolosta.