Avaruus on rajaton, aika…

 Tähtisumu kiteytyy edessäni. Sen sarakkeisiin kirjautuu menneiden maailmojen muistoja ja tulevien toivoja. Miljardeja vuosia ja kuinka se kaikki osasikaan kulkea tuon matkan ja on nyt taas uudelleen muotoutumassa. Liekö ajaton kokonaisuus, jolle olemme vain olosuhteiden pakosta alkaneet määrittelemään aikaa oman aikamme ollessa rajallista. 

Missä todellisuuden kirjassa kerrotaan, että aika on kaikissa todellisuuksissa olemassa?

Tulin lähelle koalition planeettaa, jonka neoagraarinen yhteiskunta elää suuressa harmoniassa planeettansa kanssa. Jostain syystä kuitenkin jäin - vihdoin päästyäni kattavampaan verkkoon heidän porttiasemaltaan - neuroverkkoon ja läkähdyksiin asti olen käynyt läpi ihmisten keskusteluja, mahdollisia tulevaisuussuuntia ja koettanut samalla selvittää hieman tämän aluksen - ja aiemman alukseni - kohtaloa. Tällä hetkellä näyttää, että aiempaa alustani ei juuri ole näkynyt missään. Tiedustelut toivat kyllä havaintoja, mutta jostain kaukaa menneisyydestä, eikä niillä havainnoilla tee tässä hetkessä mitään. Ehkä voi päätellä, missä olen tuolloin liikkunut, vaan se ei kerro alukseni nykyolemisesta vielä mitään sellaista, missä se nyt olisi.

Neuroverkosta löysin syvää luotaavan analyysin olemasta. Sen kokonaisuus oli koetettu kääriä mehiläisyhteiskunnan ympärille, ja jollain tasolla mukaan oli tuotu rakenne, jossa kaikkien toiminta suuntaa kuningatarmehiläistä kohti. Itse louhin, ja osa louhinnastani menee koalitiolle, joka koettaa kaiketi pitää olemassa jonkinlaista yhteisiin sääntöihin perustuvaa kokonaisuutta, vaikkakin monet koalition ohjesäännöistä perustuvat pelkoon jonkin asian tapahtumisesta ja näin asiasta on tehty rangaistavaa. Osa on hyviä sääntöjä, osa huonoja. Omalla tavallaan louhintani menee sinne kuningattarelle, vaikkakaan en ole täysin innoissani tuosta koalition toiminnasta enkä kykene uskomaan paksun sääntökirjan tuovan onnea tai hyvä elämän kokemusta.

Itse uskon luojan olemassaoloon. Sellaisen luojan, kaikkialle yltävän voiman, joka on kaikessa. Uskon olevan tasapainoon ja tähtien valtaviin etäisyyksiin; uskon elämän olevan hyvä ja kokijansa muokattavissa; vaikkakin kokija joutuu joskus menemään hyvin hankalien paikkojen lävitse päästäkseen eteenpäin. Kuin sähkö, energia virtaa ja joihinkin paikkoihin vain kertyy enemmän resistanssia, joka estää osaa virrasta kulkemasta. Tämä eriskummallisen ihmeellinen energiaverkosto, jota olevalla on mahdollisuus olla kokemassa. 

Joskus kokemukseni luojasta on kadonnut alukseni sisällä yksinäisiä hetkiä viettäessäni, ja sisään ovat alkaneet tehdä pesäänsä toisten ulottuvuuksien pienet parasiitit, joiden energiaolemusta hädin tuskin aistii. Näin muutamaan hassuun ulottuvuuteen yltävänä olentona on hankala kuvailla jotain niiden ulottuvuuksien ulkopuolelta muilla kuin omien ulottuvuuksien termeillä. Silloin vaan ei tulisi kuitenkaan kuvailleeksi sitä, mitä tarkoittaa. Sanat ja termit ja niiden olemus on itsessään sekin jo niin paljon moniulotteisempi, kuin niitä käyttävä pystyy uskomaan. Yksi termi tarkoittaa toiselle kuolemaa ja pahuutta, toiselle se on kasvun tie. Toinen termi saattaa manata ympärilleen mustia pilviä ja toiselle se onkin ihana hetki. Vaan miten kommunikoida ulottuvuuksien välisten kuilujen ylitse? Millä luoda siltoja sellaisiin paikkoihin, missä niitä kaivattaisiin, mutta missä ne useimmiten poltetaan?

Hups, lähdin jonnekin metafyysisiin ulottuvuuksiin tästä konkreettisesta todellisuudesta. Tarkoitukseni oli kuitenkin kirjoittaa tätä lokia. 

Avaruus: solujen verkosto. Olen aiemmin hevosenpäätähtisumuksi nimetyn tiheän pölysumun tietämillä. Tähdet ovat täällä erilaisia, suurin osa vasta syntymässä. Margrathean olemus tuntuu jo täällä, vaikka tämä neoagraariyhteiskunta painottaakin olemisensa täysin oman olemassaolonsa kokonaisuuteen,  jonka takaa on hankala kuulla kunnolla muuta.

Margrathea; utopia, joka meille aikoinaan myytiin todellisuuden luonteen rajoista ja mahdollisuuksista; nyt taas aika ajoin herännyt keskusteluihin neuroverkossa kaiken kattavista ratkaisuista elämän ylläpidollisissa toimissa. Todennäköisesti tämän paikan planeetanviljelijat vihaavat tuota planeettaa, sillä keinotekoisten planeettojen olemassaolo horjuttaa heidän koko käsitystään universaalista orgaanisesti tapahtuvasta kaikkeudesta. Keinotekoinen on eräänlainen kirosana, vaikkakin taas voitaisiin mennä myös sellaisten käsitteiden luokse, jotka kertovat meille koko todellisuuden olevan omalla tavallaan keinotekoinen. Tai sitten voisi ajatella, että jos olemme kaikki osa tätä kaikkea, niin rajallisen ymmärryksemme tähden on hölmöä meilttä ajatella olevamme täydessä ymmärryksessä juuri sen hetkisistä toimistamme. Minne vie mieli, minne sydän, minne tunteet ja minne maailma. 

Margrathea tosin on vienyt ennustekenttää hieman pidemmälle keinotekoisilla planeetoillaan, joiden elinkaari pystytään ilmaisemaan noin tuhannen vuoden tarkkuudella. Planeetalle se on aika hyvin. Melkein voisi ajatella, että mihin edes tarvitaan louhintaa tällaisissa järjestelmissä, joissa energia ja alkuaineet voidaan ammentaa suoraan lähteistä. Vastaukseni tuohon on: koska meitäkin tarvitaan ja koska jotkin mineraalit ovat huomattavasti kustannustehokkaampia louhittuina kuin energiavirrasta jalostettuina.

Olen luultavasti oikeassa paikassa oikeaan aikaan, vaikka nämä ovat enemmän filosofisia kysymyksiä, kuin todellista problematiikkaa. Kellon lyöntejä ja lyömättömyyttä. Kaikki se sulassa sovussa. Paikan ja ajan koordinaatit vaihtelevat suuresti, mutta näin paikallaan ollessa tulen eläneeksi samaa aikaa ympäristöni kanssa. Kvanttimoottoreiden tultua mahdollisiksi - ja eräiden kokemukset oudoista syvistä planeetoista, jotka jatkuivat loputtomiin todellisuuksiin jalostettiin eteenpäin. Näin on siis saatu luotua eräänlainen ajaton matkustusjärjestelmä, joka painottaa matkustajan ajan eri ulottuvuuksilla ja jonkin aikaa matkustaja sijaitsee kaikissa mahdollisissa ajan paikoissa yhtä aikaa ja siirtyy siitä valitsemaansa hetkeen. Tätä ei onneksi tarvitse kokea nykyään mekanismien kehityttyä niin, että saamme vain aikakuoren sisälle animaation matkustamisesta ihan todella lujaa läpi aina sen osan kaikkeudesta, jonka todellisuudessakin matkustamme. Todellisuudessa emme oikein voisi nähdä liikettä tuolla tavalla, sillä näkisimme rajattomat todellisuusavaruudet alkavan levittäytymään ympärillämme rajattomien aika-avaruuksien kanssa, ja ulottuvuuksien reunat alkaisivat hitsautumaan yhteen ja väreilemään, kunnes mielemme kyky käsitellä saamaansa dataa loppuisi täysin, ja heräisimme jonkinlaisen oikosulun tehtyä ensin pienen systeemianalyysin hermostomme rakenteesta ja lopulta palautuskopion hieman aiemmalta ajalta astellessa ruotuun nykyisen olemassaolon käytyä mahdottomaksi.

Hiljaisuus. Se asteli alukseeni. Edelleen tähtisumun saarekkeet tanssivat ja tämän paikan maailman olemus on jotenkin niin kaihoisan pehmeä. Alhaalla ei ole yhtään saareketta ilman kasvillisuutta, kuivia kohtia ei ole. Vehreä paratiisi kukoistaa joka puolella, ja meret heijastavat tumman sinen takaisin katsojalleen. Alhaalle päästessäni kuuman kostean vesihöyryn rauhallinen leijunta, niin monien eläinten äänet alkavassa illassa. Jos jokin tuntuu joskus paratiisilta, niin tällainen sitä voisi olla. 

Rauhalliseen yöhön hevosenpäätähtisumun reunalla päätän tämän päiväni.

Tähtipäivä 15673

Linnunradan tuolla puolen.