Tunteelliset tuoksinat aluksen syövereissä

 Niin hullua. Niin hullua. Luulin kaiken olevan kunnossa. Sain laserin kohdistettua ja ulkokeilan kaikin puolin kuntoon. Kaiken piti olla kunnossa. 

Hah. Hah ja hah ja hah.

Mitä vielä. 

Jos nyt pitäisi jotenkin kuvailla tai tehdä jokin kiroiltava selonteko, niin he***i soikoon tätä kaikkea. Siis tietenkin, koetan sen kertoa, mutta ärsyttää niin suunnattomasti kaikki. Hetkellisesti kaikki näytti menevän ihan toimivaan suuntaan. Kaikelle tapahtuvalle löytyi kuitenkin oma pieni pesänsä ja muutenkin asiat valottuivat hiljalleen mennessään. 

Tämän tietenkin voisi ajatella jonkinlaisena takaiskuna, vaan jotenkin haluaisin silti hypätä syvempään päähän ja sukeltaa aivan pohjaan. Löydänkö helmen, loppuuko happi vai musertaako paine minut; ne on niitä synkempiä skenaarioita. Yhtä lailla voin tulle onnistuneen sukelluksen jälkeen pintaan ja olla hyvillä mielin onnistuneesta sukelluksesta. 

Niin, siis se takaisku. Ollessani neuroverkossa alkoi ilmetä joitain häiriöitä. Ensin pientä särinää taustalla, jonka suodatinjärjestelmä onnistui melkein kokonaan pyyhkimään pois tietoisuudesta. Sitten alkoi hälyttävämmät pulssit, jotka jokaisella lyönnillään hakkasivat läpi neuroverkon järjestelmän ja samalla murtautuivat läpi myöskin neuroverkon käyttöliittymästä aivan fyysisen kehonikin puolelle. Tuo tilanne pitäisi olla kaikin puolin mahdoton; alkuaikoina neuroverkon käyttäjille sattui ikäviä onnettomuuksia, joissa käyttäjän keho todellisti neuroverkossa tapahtuneen ja tapahtui ikäviä ylikuormituksia joissa joko kehon ylläpitoelimet tai sitten hermosto meni liialliseen shokkiin, eikä enää palautunut.

Noiden ikävien tapahtumien perusteella kehitettiin sitten useampi varajärjestelmä ja palomuuri neuroverkon sisälle, jotta saatiin estettyä moiset ikävyydet. Vaan siis, nyt jotain on mennyt solmuun järjestelmässä, ja se iskee läpi myös fyysiselle puolelle. Sama häiriö vaikuttaa alukseni toimintaan perustavanlaisesti myös muilla tasoilla. Nimittäin aluksen liikeradat ovat jollain tasolla estyneet ja osittainen tietoisuus, joka alukselle on kehittynyt, kokee kipua monissa eri hallintajärjestelemään liittyvissä osissaan. 

Nyt vain tietäisi, miten edetä. Saattaa olla, että ennenaikaistettu loma on sittenkin kohdallaan; ilman sitä louhintaa ja mahdollista budjetin korjaamista. Se käytännössä on itsessään hieman haasteellista, vaan kaiketi pakon edessä sekin toteutettavissa. Voihan mikä lie. En ehkä olisi juuri tähän kohtaa toivonut tällaista muutosta. 

Vapaus, se on niin kaunis ja huumaava konsepti. Sitä ei aina meinaa muistaa, mitä kaikkea se meinaa. Mitä se vastuu kaikessa siinä vapaudessa lopulta tarkoittaa. Olla vapautensa vanki. Törmäsin neuroverkossa aikanaan erääseen runoon, jossa sivuttiin tuota. Mitenhän se menikään, koetan muistella:

Hän kulkee vapaana vailla huolen maata

lupaus sisällänsä, vapaus isällänsä

hiljaisten hankien keskellä

loittonevan ajan paino suksia hankeen vie 

äkkiä vapaa onkin vastuun renki

hiljaisuuden ja vapauden vanki

tai jotain tuonne päin. Koetan muistella sopivalla hetkellä, menikö tuo noin. 

Toinen oli joku suomalainen tyyppi, Koski jotakin.

puhui kanssa hangista ja vapaudesta, jotakuinkin että Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki. Mutta tuossa kyllä unohdetaan vapauden tuoma oma vankilansa. Mikä lie on sitten todellinen vapaus, liekö sellaista sitten olemassakaan.

Noh, nyt siis synkistelen, kun huolettaa tilanne. Ehkä loma tosiaan aikaistuu ja louhinta vain pakostakin siirtyy.

Sellaista siis tällä hetkellä.