Asiat järjestykseen.

Tänään sain aikaa käydä alusta läpi. Kauhistus, miten jokin voi olla täynnä kaikenlaista tavaraa ja kuinka kaaoksessa ne voivat ollakaan. Miksi ihmeessä joku jättäisi kaiken noin?

Niin, kävin läpi alusta ja sen tiloja. Muutaman oven takana olleet majoittumistilat olivat kauhistus. Ne olivat täynnään kaikenlaista tavaraa, joiden käyttöarvokin oli hyvin kyseenalainen. Ihan kuin joku olisi kerännyt puolikäytettävää rojua ympäri galaksia ja sullonut sen noihin huoneisiin.

Melkein avasin ilmalukon ja olisin vain siis antanut alipaineen hoitaa tehtävänsä. Mutta sitten ajattelin käyttää tavarat läpi desinfionti- ja puhdistuprotokollan ja sen jälkeen järjestin ne mahdollisimman hyvin noihin huoneisiin. Siinä sitten upposikin aikaa, vaan sitä minulla onneksi on. Löysin kaikenlaista kummallista, osa niistä oli vaatteita, jotkin taas varmaan joitain mystisiä taikakaluja. Yhtä kaikki, järjesteltyäni aikani, sain jo huoneita yhdistävän käytävän siistiksi. Ajattelin, että ehkä voisin käydä eräällä asemalla, jonne otetaan vastaan kaikkea jalostettua materiaa, varsinkin jos se liittyy jonkin olemanmuodon elämän ylläpitoon. Ja täällä oli osa sellaista ja saattoi mukana olla harvinaisia villalaatujakin. Noh, yhtä kaikki. Tuliko lie minustakin sitten jokin tähtienvälinen hamstraaja, en osaa sanoa. Toivottavasti ei.

...

Aluksessa oli ollut myös jotain pienempiä olemanmuotoja. Löysin laitteita, joista oli jyrsitty laitteita ja joitain aluksen pehmeämpiä rakenteitakin oli - ainakin yritetty - nakerrella. Löydön jälkeen ajoin skannerit tunnistamaan kaikki biologiset markkerit aluksesta, eikä niitä löytynyt ainakaan olemanmuodon paketeissa. Toki jäämiä oli, ja myös jotkin kankaat reagoivat ja niin. 

Järjestelyn ja siivoamisen jälkeen oloni oli jotenkin puhdistunut. Vaikka olin pitkään ollut omalla - tai ehkä minun pitää vain alkaa suhtautumaan siihen entisellä - aluksellani ja tehnyt siellä monia työntäyteisiä päiviä, en silti ollut pitkään aikaan kokenut sellaista mielenselkeyttä, mitä koin järjestelyn lopetettuani. Tässä on jotain puhdasta tässä elämässä, ja kun saa tehtyä kaaokseen järjestystä - edes hetkeksi - kaaos helpottaa ja sen köynnökset hölläävät otettaan. Katharsis, oli ehkä sellainen sana tai termi tai käsite, joka kuvaa puhdistautumista ja sen eteen tehtävää työtä. Tuo järjestely oli omaa katharsistani, jossa samaan aikaan kukkineet raskaat ajatuskukat saivat hetken kukkia ja kenties myös lakastua matkan aikana. Löysin sieltä aggressiivisia ajatuksia olemaa ja joitain olemanmuotoja kohtaan. Ne rönsyilivät mielessäni kuin algarealainen parasiittiköynnös, leviten ja vallaten elintilaa. Vaan järjestelyn myötä sain maaperää haastavammaksi köynnöksille ja tilalle alkoi kasvamaan isolehtisiä kauniita ajatuksia, joiden olemassaoloa haluan vaalia. Köynnökset ovat silti olemassa, ne vain joutuvat sopeutumaan uusiin elinolosuhteisiin ja katsotaan lopulta, onko niillä enää mahdollisuutta vallata tila kokonaan. Hallittuna Algarealainen parasiittiköynnös on erittäin kauniisti kukkiva kasvi, vaan sen saaminen hallintaan on kuulemma hyvin vaikeaa. En tiedä, liioittelenko hieman omien ajatuksieni haastavuutta saadakseni itselleni enemmän arvoa, vaan joka tapauksessa. Niin oli.

En tiedä taas mistään mitään, mutta olen lähestymässä jotain vanhaa tähtijärjestelmää, taidan lähteä katsomaan, miltä siellä näyttää. Lopettelen siis tämän lokin nyt hieman lyhyeen.

Tähtipäivä 15663, Jossain päin aavaa.

Jatkoa edelliseen. Kävin tähtijärjestelmässä. Olemanmuotoja! Vaan itse elämää ylläpitävä kierto oli alkanut tuon järjestelmän planeetoilta hiljalleen haihtumaan avaruuteen. Olemanmuodot kuitenkin olivat siellä. Kädellisiä ja älyllisiä. Ja kuinka jännittävää se voisikaan olla, mutta lopulta paljastuivat alkuperältään aurinkokuntalaisiksi. Niin ajattelin jo, että nyt löytyi jotain siistiä ja mielenkiintoista, mutta niin ne aina hiljalleen haihtuvat moiset ajatukset ja kutoutuvat jonkin luodun todellisuuden verkkoon. Hullua toden totta, vaan mitäpä lie hulluuskaan. Monesti leimattu hulluksi toteuttaa poikkeavalla tavalla jotain asiaa, ja siitä saa leiman; oli leiman arvo sitten positiivinen tai negatiivinen. 

Mutta nuo hullut tuolla, ne tosiaan asuivat kuolevassa tähtijärjestelmässä, ja tuntuivat myös pitävän paikasta. Tähdellä ole todennäköisesti kuin hetki sen loppuunsa näkyvän valon aallonpituuksia säteilevänä fuusioreaktiona. Tapasin kaksi. Niitä asui siellä enemmänkin, mutta vain kaksi oli hereillä. Vietin aikaani niiden kanssa, ja jokin nelijalkainen elämänmuotokin löysi luoksemme. Se tuli syliini. Se vaikutti hieman kissalta, vaan en tiedä, mikä se oli. 

Olen matkustanut kaiketi liian kauan. Nuo tapaamani olennot eivät jättäneet oikeastaan mitään erikoisempaa jälkeä. Olivat vain. Ja nyt ne alkavat jo häviämään tietoisuudestani. Olen kaiketi hiljalleen vain menettänyt kiinnostukseni sen enempää tavata ja kohdata tietynlaisia olemanmuotoja. Ne ovat ja elävät joka tapauksessa ja eipä minulla ole niille mitään annettavaa. Rakkaudella feidaan niiden elämästä.

Joo. Vaan siihen siis kuitenkin lopetan. Elämä on aina lopettamisia ja alottamisia ja kaikkea sellasta. Mitenhän tämän uuden aluksen kanssa? Tiedäppä tuota, miten käy. Eihän sitä voi tietää oikein mistään. Tuleva finanssikriisi on myöskin hieman ahdistava. Miten pääsen eteenpäin, jos en saa louhintaa käyntiin? Vaan en ole jaksanut kantaa tuosta aiheesta painetta, koska käytännössä en kykene kovin paljoa asiaan vaikuttamaan. Siis siinäpä se sitten haihtuu. Ja ehkä itsekin niin teen. 

Olen jo koettanut erilaisia lähestymistapoja ja aika pitkälle todennut, etten osaa sellaisia lähestymistapoja, jotta voisin saada ilman louhintaa mitään finanssipuolella aikaiseksi. Vaan toteamiseni voi sekin olla valheellinen, jossa vain lähden tekemään ennakkopäätelmiä tulevasta menneen perusteella. Ehkäpä aika näyttää tähänkin pulmaani vastauksen. Toivoisin hyvän asteroidin kohdalleni, josta voisi saada irti tarpeeksi pidemmän ajan ylläpitoa ajatellen. 

vaan nyt joudun poistumaan.