Hiljaisuus

 Avaruudessa. Leijumassa. 

Kivet, pölyt, tähtisateen hiukkaset. Hiljaisina, matkallaan. Niin kuin minäkin.

Tähtipölyn lapsi. 

Hiljaisuus laulaa sinun nimeäsi.

Ollessani täällä, aluksessani, eristyksissä. Ilman neuroverkkoa, ilman seuraa, ilman aikaa ja todistajaa, alan hiljalleen haihtua. Olla yhtä, ja vain matkata. Unohdan olevani olemassa ja vain katson tähtiä. Niiden matkaa ohitseni ollessani paikallani, tai toisin päin. Matka. Mikä on kaikkeuden keskipiste, joka ei ole liikkeessä?

Ajatuksen heijastuma läheisen tähden, pinnassa ajan hiekkaa kultainen sydän sykkimässä. Kerroinko jo teille matkastani? Kerroinko jo teille olemassaolostani ja -olemattomuudestani? Kerroinko jo Rigelin punaisista aurinkomyrskyistä ja sähkömagneettisen vuon värjäämistä jäävuorista ajelehtimassa tyhjyydessä? Kerroinko jo rakkaudestani olevaan? Alukseni huminassa joskus saatan unohtaa olemassaoloni. Joskus saatan unohtaa että sanoja tai nimiä käytetään. Ollessani olemassa tähtien jälkeläinen, tähtitomun hiukkanen matkallani äärettömyyteen. Ehkä kuulet minun lauluni joinain hiljaisina öinä.

Hiljaisuus. Se on olemassa. Olen olemassa hiljaisuutta varten. Uskotko?

Tähdet ja hiljaisuus. Olla olemassa säteilläkseen valoaan kaikkeuteen. Radiant. Säihkyvä rakkaani. Valovoimainen tähteni näyttämässä tietä, etten eksyisi äärettömyyden pimeyteen. Askeleeni kiertävät kehää ja olen täyttänyt poluillani alukseni pinnat. Valo, olen pimeässä ja eksynyt. Ja valo, se sattuu silmiini. 

Hiljaisuus aaltoilee. Tyhjiö täyttyy ääniaaltojen rakkaudesta, eikä pimeyttä ole enää olemassa.

Joskus minusta tuntuu, että aluksen hiljaisuus ja neuroverkon puute on vain yksinkertaisesti liikaa kestettäväksi. 

Hiljaisuuden kapina, jumaluus sisällämme etsimässä itseämme. Äänettömyys ei ole hiljaisuutta. Ajatuksettomuus, aistittomuus, tunteettomuus; hiljaisuutta. Kaipaan hiljaisuutta ja elän siinä. Sykkivä maailman sydän lähelläni, kapinani sydäntä ja kaikkeutta vastaan.

Kapinani niinä alistuneina hetkinä, kun pikkusieluiset sirpaleet sisälläni saavat äänen, ja herään fraktaalien maailmasta. Tähtisade ja sen lapset. Ne antavat polun kulkea. Sielujen polun, sydämen matkan ja kokonaisuuden olemassaolon. Ajatuksen, tunteen, järjen, järjettömyyden liitto elämässä täällä, avaruuden tyhjiössä olemassaolo seuranani. Hiljaisuus. 

Kuuletko sen

kuinka se kuiskaa

ja kutsuu